Yhteisellä asialla

eRiveria on järjestänyt verkko-opiskelun tueksi jo toista vuotta viikoittaisia verkko-opettajien vetämiä verkko-opintopajoja kahdella Joensuun kampuksella. Pajat ovat toimineet keskiviikkoisin vuoroviikoin päivällä sekä illalla. Aloitimme lisäksi tämän vuoden alussa kuukausittaiset Skypen välityksellä toimivat verkkostartit sekä päivystämme lisäksi joka keskiviikko iltapajassa ollessamme tunnin ajan myös Skypessä. Lisäksi vierailemassa säännöllisesti Joensuun yksiköiden omissa pajoissa. Olemme järjestäneet nämä toiminnat oppilaitoksen ja opiskelijoiden toiveita kuunnellen. eRiverian pajoilla ja Skypessä ei ole kuitenkaan ollut ruuhkaa, ja joskus päivystävä verkko-opettaja ehtii pajalla jopa rauhassa tarkistaa verkkotehtäviä. Lieneekö tähän syynä se, että verkko-opinnot toimivat niin sujuvasti, ettei niihin liittyvää kysyttävää ja tällaista lähituen tarvetta suuremmalti ole, onko opiskelijoiden kynnys hakeutua oma-aloitteisesti tällaisen tuen piiriin jostain syystä varsin korkea vai onko kyse tiedon puutteesta säännöllisestä tiedottamisestamme huolimatta? Syitä on varmasti monia eikä vähäisin syy ole varmaankaan se opiskelukulttuuri, johon opiskelijat ovat tottuneet ja jossa lukujärjestys on alakoulusta saakka ohjannut päivittäisiä toimia.  

On luonnollista, että jos omassa yksikössä on omia pajoja ja opiskelija pystyy siellä käymään tarvittaessa, hakeutuu hän varmasti mieluummin sinne tutun ja turvallisen erityisopettajan tai ammatillisen ohjaajan autettavaksi. Hyvä näin. Tosin olen kuullut, että tällöin opiskelijan tuominen pajalle ensimmäistä kertaa ns. saattaen sekä tarvittavan paja-ajan merkitseminen opiskelijan lukujärjestykseen on havaittu olevan tässä toimivin ratkaisu. Muuten saattaa käydä niin, että opiskelija keksii taas parempaa tekemistä tuolle ajalle. Yksiköiden omat pajat ovatkin osoittaneet toimivuutensa jo usealla Joensuun kampuksella löydettyään oman paikansa yksiköiden toiminnassa. Tähän kuuluvat siis toimivat ja hyväksi havaitut käytänteet opiskelijoiden tukemiseksi. On selvää, että tällaisen avoimen pajatoiminnan kehittämiselle on jatkuvan haun ja joustavien yksilöllisten opintopolkujen myötä yhä suurempi tarve. Kuten myös joustavalle yksilöllisesti verkossa tapahtuvalle opiskelulle. eRiverian verkko-opinnot mahdollistavatkin pian kaikkien yhteisten aineiden opiskelemisen itsenäisesti verkossa opiskelijoiden yksilöllisten valintojen ja aikataulujen mukaisesti. eRiveria on osa Riverian organisaatiota ja myös verkko-opiskelijat tarvitsevat muun organisaation tukea. Etenkin ammatillisilla ohjaajilla onkin ollut jo pitkään monessa yksikössä tärkeä rooli tässä verkko-opiskelijoiden tukemisessa, kuten myös omalta osaltaan opinto-ohjaajilla ja erityisopettajilla. Myös ryhmänvalmentajilla on oma tärkeä merkityksensä kokonaisuudessa seuratessaan opiskelijoidensa opintojen etenemistä. Onkin ollut antoisaa päästä osallistumaan eRiverian tukipalvelutiimin jäsenenä joihinkin opinto-ohjaajien sekä erityisopettajien kokouksiin ja keskustelemaan siellä verkko-opintoihin liittyvistä asioista. Pääsiäisen jälkeen avautui myös ensimmäistä kertaa mahdollisuus tavata iso joukko ammatillisia ohjaajia Valtimon yksikköön suuntautuvan tutustumisretken yhteydessä. Sen lisäksi että oli hienoa tavata livenä tämä tärkeä yhteistyöryhmämme, oli myös tilaisuus keskustella ja kertoa eRiverian verkko-opintoihin liittyvistä asioista sekä suunnitella tulevan lukuvuoden ohjaukseen liittyviä mahdollisia tukitoimia. Olemmehan kaikki yhteisellä asialla toimiessamme opiskelijoiden hyväksi ja tarvitsemme toistemme tukea ja luottamusta työhömme hoitaessamme omaa osuuttamme siinä.  

Tehdessäni vuonna 2012 ensimmäistä kertaa itsenäisesti opiskeltavan Taide ja kulttuuri -verkko-opinnon ja tarkistaessani tuolloin tämän opinnon 32 opiskelijan tehtäviä oli selvää, että monistenippujen tilalle tarvittiin verkko-opintoja erilaisiin poikkeustilanteisiin. En muista vielä tuolloin kuulleeni mahdollisesti tulevasta jatkuvasta hausta tai ammatillisen koulutuksen reformista. Tuon verkko-opintojen kokeiluvuoden jälkeen alkoivat kuitenkin muutosten tuulet puhaltaa ja samalla digitaalisuuden suomat mahdollisuudet alkoivat avautua pikkuhiljaa yhä laajemmin. Tänä päivänä oppimisprosessien ja oppimiskulttuurin uudenlaiseen muotoiluun ei kannusta vain edellä mainitut asiat, vaan myös tarve varmistaa opiskelijoiden kyvykkyys jatkuvaan muutokseen myös tulevaisuudessa. Riverian organisaatiouudistuksen myötä myös yhteisen toimintakulttuurimme kehittyminen on saanut uudet suuntaviivat ja mahdollisuudet. Tämä edellyttää sitä, että teemme muutoksen yhdessä ja koemme olevamme tässä subjekteja, emmekä objekteja. Riveria pyrkiikin mahdollistamaan tämän monin eri tavoin. Tämän lisäksi meille kaikille on tärkeää, että pyrimme karistamaan pois luottamuksen tieltä muutokseen ja elämään helposti liittyviä turhia pelkoja ja ennakkoluuloja, sillä muutos on aina mahdollisuus.