Miksi itse kävimme koulumme loppuun ja mitkä olivat ne hetket, kun emme olisi halunneet olla koulussa?

eRiveria > Miksi itse kävimme koulumme loppuun ja mitkä olivat ne hetket, kun emme olisi halunneet olla koulussa?

Opiskelijoiden eroamiset ammatillisissa oppilaitoksissa puhuttavat nyt laajasti. On hyvä, että asia on nostettu esille ja siihen kiireesti haetaan ratkaisuja. Miksi itse kävimme koulumme loppuun ja mitkä olivat ne hetket, milloin emme olisi halunneet olla koulussa?

Itse halusin käydä kouluni loppuun, koska minulla oli näkymä tulevasta ja tavoite ammattilaisuuden saavuttamisesta. Koin siinä olevan jotain tavoittelemisen arvoista. Ne hetket, kun opettaja suhtautui opiskelijoihin ylimielisesti opiskelijamassana, saivat oloni epävarmaksi. Silloin kun opettaja kuunteli ja suhtautui kannustavan positiivisesti toi kuitenkin onnistumisen iloa ja uskoa tulevaan. Opettajan kuvaukset siitä, mitä kaikkea työ voi parhaimmillaan olla, toivat motivaatiota.

”Jokainen opettaja ja ohjaaja on omien valmennettaviensa kouluarjen asiantuntija”

Nuorten ikäluokat ovat pienentyneet, ja nyt on lakisääteisesti myös turvattu peruskoulusta tuleville nuorille opiskelupaikka toisella asteella. Tämä tietysti tuo entistä enemmän haasteita opiskelijoiden ohjaukseen ja ammatilliseen valmentamiseen. Opettajilla on kovat paineet yrittäjien taholta saada sinne riittävästi motivoituneita työntekijöitä ja toisaalla pulmana saada koulupäiviin kullekin sopivan motivoivaa, vaativaa ja toiminnallista tekemistä. Ei helppo setti. Olemme tilanteessa, jolloin opettajien ja ohjaajien on laajennettava toimenkuvaansa ja ajattelua siihen, että emme ole vain työntekijä- ja jatko-opiskelijatehdas. Nyt on kuunneltava ja keskusteltava entistä useammin opiskelijan kanssa ja pohdittava jopa elämänhallintaan keskittyvien valmennuksien liittämistä koulutukseen. Ei liene tuloksellista ulkoistaa näitä asioita pelkästään erityisasiantuntijoille, vaan jokainen opettaja ja ohjaaja on omien valmennettaviensa kouluarjen asiantuntija. Toki erityisosaamista kannattaa hakea ja jakaa työntekijöiden kesken opiskelijoiden parhaaksi.

”Opiskelijaan pidettiin yhteyttä, hänestä oltiin kiinnostuneita ja hänelle järjestettiin elämänhallintaa tukevaa ohjausta”

Itselle jäi tuloksellisena tapana mieleen eräs ratkaisukeskeinen case, kun opiskelijalla oli vaikeuksia elämässään ja hän ei jaksanut lähteä kouluun. Silloin oli koulullamme hanke, jossa opiskelijoille järjestettiin harrastuksiin ohjausta ja yhteistä tekemistä ohjaajan kanssa. Ohjaaja tuli koululle ja vei opiskelijoita kokeilemaan erilaisia aktiviteetteja. Lisäksi koulullamme oli harjoittelija, joka kävi aika ajoin työsalilla kuuntelemassa ja keskustelemassa opiskelijan kanssa, että onko kaikki hyvin. Tämä toimi, opiskelija sai elämäniloaan takaisin ja koulu alkoi sujumaan, työelämästä hän sai myös erinomaiset arvioinnit säännöllisyydestä, työn laadusta ja asenteesta. Jatkoipa hän sitten ammattikorkeakouluunkin. Mihin tämä onnistuminen perustui? Opiskelijaan pidettiin yhteyttä, hänestä oltiin kiinnostuneita ja hänelle järjestettiin sinnikkäästi elämänhallintaan tukevaa ohjausta.

On toki tilanteita ja niin syvällisiä pulmia, että on paras ohjata opiskelija hänelle sopivimpaan turvaverkkoon, missä selvitetään opiskelun edellytykset ja tehdään siten oppimisen perusta ensin kuntoon. On fiksua havainnoida ja ratkaisukeskeisesti puuttua tilanteisiin.

”Opiskeluhyvinvointia parantaa, kun harjoitukset löytyvät aina samasta paikasta ja niihin on laadittu motivointia parantavia ankkurointitehtäviä”

Opiskeluhyvinvointia parantaa, jos opiskelija pystyy myös itsenäisesti etenemään ja hän tietää, mitä harjoituksia opintoihin kuuluu. Itse olen keskittynyt nykyisessä tehtävässäni ohjaamaan opettajia juuri näiden ammatillisten harjoitusten laatimiseen digitaaliseen työkirjaan. Digitaalinen työkirja on osoittautunut oivalliseksi tavaksi selkeyttää opiskelijan opintoja. Opiskeluhyvinvointia parantaa, kun harjoitukset löytyvät aina samasta paikasta ja niihin on laadittu motivointia parantavia ankkurointitehtäviä. Harjoituksen alussa kuvataan opiskelijalle koituva käytännön hyöty sen tuottamasta ammattitaidosta. Toki digitaalisten ammatillisten sisältöjen avulla erilaisten pajojen hyödyntäminen mahdollistuu ja yksilölliset opiskelumahdollisuudet laajenevat.

Jouko Ignatius

Jouko Ignatius

kehittäjä, digitaalisen teknologian opetuskäyttö
Riveria