Erään verkko-opettajan mietteitä

Ensi syksynä tulee 11 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen itsenäisesti verkon välityksellä suoritettavan opintoni ja aloin opettamaan verkon välityksellä oppilaitoksessamme. Olin yksi verkko-opetusta vapaaehtoisesti kokeilevien opettajien joukossa. Pohjois-Karjalan Verkko-opisto -hanke oli juuri loppunut, ja Verkko-opiston toimintaa haluttiin kehittää osana kehityspalveluiden toimintaa syksyllä 2011 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Verkko-opiston toiminnan painopistealueena oli tuolloin ollut maakunnallisen verkko-opetustarjonnan ja siihen liittyvien pelisääntöjen kehittäminen. Lisäksi sen tavoitteena oli ollut parantaa opetukseen integroituvia digitaalisen teknologian hyödyntämisen palveluita (Kuntayhtymän johtoryhmä 21.09.2012 § 156). Verkko-opistolla oli tuolloin muitakin tavoitteita ja tehtäviä. Lukuvuonna 2012–2013 koostui maakunnallinen Verkko-opiston opetustarjonta pääosin ammattitaitoa täydentävistä opinnoista (nykyiset yhteiset tutkinnon osat). Tarjolla oli 25 kurssia, yhteensä 55 opintoviikkoa. Näihin opintoihin oli ilmoittautunut 21.9.2012 mennessä 264 opiskelijaa, joiden opetuksesta ja ohjauksesta vastasi 18 opettajaa. Verkko-opinnot käynnistyivät tuolloin 2. jaksolla.

Olin ehtinyt työskennellä Taide ja kulttuurikasvatuksen (aiemmin nimellä Taide ja ympäristökasvatus) opettajana tuolloin 10 vuoden ajan Tekniikan ja liikenteen yksikössä Joensuussa. Tutuksi oli jo tullut tilanne, jossa opiskelijalle kyseltiin tehtävämonistepakettia, jolla hän saisi suoritettua erilaisista syistä rästiin jääneen opinnon.  Tällaisiin tilanteisiin siis kaipasin sähköisessä muodossa olevaa opintoa. Moodleen tekemääni Taide ja kulttuuri -opintoon (jota kutsuin ”rästikurssiksi”) ilmoittautui 28 opiskelijaa ympäri maakuntaa. Ilmoittautuneista tosin 10 ei aloittanut opintoa.

Seuraavana lukuvuonna tuli työnkuvaani oman yksikköni ryhmien luokkaopetuksen lisäksi muiden Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ammattioppilaitosten (n. 1000 opiskelijan) pakollisen Taide ja kulttuuri -opinnon opettaminen verkossa. Kuntayhtymän johtoryhmä nimittäin päätti erinäisten välivaiheiden kautta 16.4.2013, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus suorittaa Minä verkko-opiskelijana -kurssi sekä vähintään yksi itsenäisesti suoritettava verkko-opinto, joko Taide ja kulttuuri (1 ov) tai Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto (1 ov). Oppilaitokset saivat päättää, miten kyseiset opinnot opiskelijoille tarjotaan lukuvuonna 2013–2014. Verkko-opiston oli lisäksi tarkoitus tuolloin pilotoida toteutuksia ja kehittää sen pohjalta verkkototeutuksia jatkoa varten.

Tähän tehtiin uudet opinnot. Nuo kevätlukukauden 2013 viimeiset viikot ennen kesän vapaajaksoa herättivät monenlaisia tunteita ja kysymyksiä sekä ahdistustakin. Päällimmäisenä oli kysymys, miten kyetä alakohtaistamaan opinto, kun saman opinnon tulee antaa lisäarvoa kaikkien eri alojen opiskelijoille. Tätä korostettiin Opetushallituksen ohjeistuksissa tuolloin. Runsaasti päänvaivaa opinnon tuottamiseen aiheutti myös opinnon oppimistavoitteiden toteuttaminen sekä opinnon luonne. Opinnon keskeisiä asioita opiskelijoille opinnon toteutuksessa olivat nimittäin olleet aiemmin aistimuksellisuus, kokemuksellisuus, elämyksellisyys, luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiri, yhdessä tekeminen, erilaisuuden salliminen, levollisuuden luominen, itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistaminen ja vertaisopetus opiskelijoiden kesken (tietojen ja taitojen jakaminen) (Taide ja kulttuuri -aineryhmän muistio 21.9.2012). Oli luovuttava entisestä pedagogisesta ajattelutavasta ja ajateltava toisin. Verkko-opinto toi haasteiden ohella toki myös uusia työkaluja opetukseen sekä muutti opetuksen luonnetta. Kesän aikana valmistuneissa uusissa opinnoissa oli lopulta yhtenäinen visuaalinen ulkoasu ja rakenne. Opiskelija saavutti opinnoissa arvioinnin T1 suorittamalla siihen vaadittavat tehtävät hyväksytysti, H2 tason hän saavutti tekemällä edellisten lisäksi tähän vaadittavat tehtävät ja K3-tason tekemällä myös K3-tason tehtävät. Suurin osa opiskelijoista tyytyi valitettavasti arvosanaan T1.

Seuraavana keväänä 2014 toi raju opetussuunnitelmauudistus uusia muutoksia. Muun muassa tämä opinto oli valitettavasti muuttumassa valinnaiseksi, mikä aiheutti valtakunnallisesti paljon keskustelua, huolta ja jännitteitä. Sain kutsun tulla luennoimaan OPH:n ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien kehittämispäiville sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen -työpajaan aiheena ”alakohtaistaminen taide- ja kulttuurikasvatuksessa”. Tarkastelin aihetta monesta eri näkökulmasta, esittelin erilaisia toteutusvaihtoehtoja, näytin aiheeseen liittyviä valokuvia sekä keskustelimme aiheesta yhdessä. Yllättäen suurin osa työpajan osallistujista oli hallinnollisissa tehtävissä oppilaitoksissa. Aikaisempina vuosina Taide ja kulttuuri -aineen työpajoissa oli ollut aina pelkästään alan opettajia. Oli tullut aika tiedostaa ja avata taiteen ja kulttuurin monia merkityksiä laajemmalle yleisölle.

Viimeisen reilun 10 vuoden aikana muutosten tuulet ovat jatkuneet. Muun muassa yhteiskunnan digitalisoituminen, ammatillisen koulutuksen reformi, korona, oppilaitoksen organisaation rakenteelliset muutokset, opettajien vuosityöaika, jatkuvan haun, oppivelvollisten sekä englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoiden mukaan tuleminen, ohjaushenkilöstön lisääntyminen, opetussuunnitelmien sekä arvioinnin perusteiden muutokset sekä sähköisten oppimisympäristöjen kehittyminen ovat samalla tuoneet uusia merkityksiä ja mahdollisuuksia verkko-opetuksen toteuttamiseen. Jo vuosia sitten muuttui myös sivutoiminen verkko-opettajuuteni päätoimiseksi.

Riveria on suoriutunut mielestäni oppilaitoksena hienosti tässä muutosten myllerryksessä samalla opiskelijoita sekä henkilökuntaa kuullen ja toimintojaan jatkuvasti kehittäen ja ajanmukaistaen. Paljon on saatu yhdessä uutta aikaan, ja osaava henkilökunta on osoittanut monipuolista osaamista itseään säästämättä. Tässä kehittämistyössä ovat varmasti jatkossakin tärkeitä muun muassa muutosketteryys sekä yhtenäisten toimintatapojen hiominen, keskinäinen luottamus, yhteisen päämäärän hahmottaminen ja avoin vuorovaikutus. Samalla toimimme rohkeasti sydämellä opiskelija keskiössä töitä tehden ja toinen toistamme kunnioittaen.