Digituottajan töitä

Millainen on tavanomainen päivä digitaalisten oppimateriaalien tuottajana? Tyypillisimmillään päivät kuluvat tuottamistöissä näytön äärellä. On videoiden ja kuvien editointia, tekstittämistä, oppimisympäristöjen rakentamista, suunnittelua ja ohjausta. Välillä tietenkin täytyy myös jalkautua, sillä erilaisten materiaalien kuvaaminen kuuluu tuottajan toimenkuvaan. Voisinkin kertoa kahdesta viime vuoden mieleenpainuvimmasta projektista, jotka poikkesivat melko paljon toisistaan.

Viime keväänä suunnittelimme ja toteutimme yhden toistaiseksi isoimman virtuaalisen kokonaisuuden, jossa olen ollut alusta asti mukana. Kyseessä on VR-alustalle rakennettu matkailualan oppimisympäristö. Alkuun suunnittelimme kokonaisuutta yhdessä matkailualan opettajien, Sanna Karstikon ja Elena Ollikaisen, sekä digitaalisen teknologian opetuskäytön kehittäjä Jouko Ignatiuksen kanssa 3DBearin johtamana. Suunnittelun jälkeen vietimme kuvauspäivän Break Sokos Hotel Kolilla, minkä jälkeen pääsin viemään materiaaleja opettajien suunnittelemine oppimistehtävineen alustalle. Lopputuloksena saimme toimivan ja kehujakin keränneen oppimisympäristön. Sen avulla opiskelija voi opiskella itsenäisesti tai kerrata hotellin vastaanottovirkailijan työtehtäviä käytännössä missä tahansa verkkoyhteyden toimiessa, joko tietokoneella, puhelimella tai VR-laseilla. Omalta osaltani projekti oli mielenkiintoinen ja antoisa, enkä pane laisinkaan pahakseni ajatusta ympäristön jatkojalostamisesta.

Marraskuussa puolestaan pääsin toistaiseksi jännittävimpään kuvauskohteeseeni, noin 800 metriä maanpinnan alapuolelle. Kuvauskohteena oli Pampalon kaivos Ilomantsissa. Olin kuullut etukäteen, että joillekuille maanalaiseen kaivokseen meno ei ajatuksen tasolla tunnu laisinkaan pahalta, mutta kun tilanne konkretisoituu ja olisi mentävä, mieli iskeekin jarrut pohjaan. Kaivoksessa olisi kuulemma ”pimeää ja ahdasta”, mutta en osannut yhtään kuvitella, millaisia fiiliksiä kaivokseen meno itsessäni aiheuttaisi. Vastassa olleella kaivostyöntekijällä, joka ajoi meidät kuvauskohteeseen, oli kuitenkin lohduttavia sanoja: ei se ole parkkihallia kummoisempi paikka. Ja näinhän käytännössä oli: tosin ehkä hieman normaalia parkkihallia lämpimämpi, kosteampi ja ahtaampi. Ja pimeämpi, likaisempi, koneiden käynnissä ollessa äänekkäämpi…

Koska en ollut koskaan käynyt kaivoksessa, en voinut etukäteen edes kuvitella, millainen se voisi olla kuvauskohteena. Mahtuuko sinne asettamaan jalustan? Riittääkö valaistus? Millaisia ääniä tilassa on? Täytyisikö kalusto suojata jotenkin? Kuvaaminen osoittautui kuitenkin suhteellisen helpoksi. Jalustan sai asetettua ainakin suurimpaan osaan kuvauskohteita melko vaivatta, ja työkoneiden tarjoama valaistus riitti mainiosti. Saimme siis kuvattua ainutlaatuista oppimateriaalia, sekä henkilökohtaisesti sain uuden hienon kokemuksen. Veikkaan, ettei vastaavaa kuvauskohdetta ole tulossa vastaan ihan heti toistamiseen.