Ammatilliseen koulutukseenkin tarvitaan malu-opettajia!

eRiveria > Ammatilliseen koulutukseenkin tarvitaan malu-opettajia!

Ammatillisen koulutuksen reformi vuodelta 2018 ja elokuussa 2022 voimaan astuvat uudistetut tutkinnon perusteet vaativat esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajilta yhä monipuolisempaa osaamista. Samaan aikaan matemaattisten aineiden opettajiksi valmistuneiden määrä on laskenut Suomessa 2010-luvulla lähes 40 % (Moilanen & Neittaanmäki, 2021), ja kaikki aineenopettajat eivät ole edes tietoisia ammatillisen koulutuksen tarjoamista työmahdollisuuksista. Miten varmistetaan, että ammatillisen koulutuksen opetustehtäviin saadaan riittävästi kelpoisia malu-osaajia?

Vuosia sitten keväällä opettajaksi valmistuessani asuin Varsinais-Suomessa. Katselin työpaikkoja Pohjois-Karjalasta: suunnitelmissa oli muuttaa tulevan aviomieheni synnyinseuduille. Työvoimatoimiston sivuilla silmiin osui jo usealta kesältä tuttu mökkeilykaupunki, Outokumpu, jossa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä oli auki matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajan sijaisuus. Muistan ilahtuneeni: Tunsin melko hyvin työympäristöjä, joihin ammatillisesta koulutuksesta valmistutaan, mutta rehellisesti sanottuna en tiennyt, että ammatilliseen koulutukseenkin palkataan malu-opettajia. Pian selvisi, etten ollut tietämättömyyteni kanssa yksin. Malu-opettajatuttuni hämmästelivät uutta työpaikkaani, ja muistanpa yhden kokeneen opettajan jopa tokaisseen: ”Mitä matikkaa amiksessa muka opetetaan?”

60 opintopisteen aineenopettajan pedagogiset opinnot yhdessä opetettavan aineen opintojen kanssa antavat kelpoisuuden opettaa peruskoulun ja lukion lisäksi esimerkiksi ammatillisella toisella asteella. Monen aineenopettajaopiskelijan yliopisto-opintoja on edeltänyt peruskoulu ja lukio. Esimerkiksi opettajan pedagogisten opintojen ainedidaktiikan opinnoissa tutustutaan pääasiassa peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin, ja suuri osa opetusharjoittelusta tehdään Normaalikouluissa peruskoulu- ja lukio-opetuksen parissa. Ei siis ihme, etteivät ammatillisen koulutuksen työskentelymahdollisuudet ole tuoreella opettajalla kirkkaana mielessä hänen siirtyessään työelämään.

Uudistetuissa tutkinnon perusteissa malujen osaamistavoitteita on täsmennetty. Osaamistavoitteet ovat aiempaa teoreettisempia, ja oleellista on, että esimerkiksi matematiikassa samojen tavoitteiden tulee toteutua kaikilla aloilla. Vaikka matematiikan ei ole enää pakko liittyä opiskelijan omaan alaan, on selvää, että esimerkkien ja harjoitustehtävien olisi jo motivoinninkin kannalta hyvä olla opiskelijan oman alan mukaisia aina kun mahdollista. Malu-opettajan tulee esimerkiksi pohtia, miten matematiikan pakollisten osaamistavoitteiden mukainen geometrian osaaminen saavutetaan mielekkäästi niilläkin aloilla, joiden päivittäisiin työtehtäviin geometria ei niin selkeästi liity. Tai jos yhteisten tutkinnon osien matematiikan pakolliset osaamistavoitteet on integroitu ammatillisiin tutkinnon osiin, miten esimerkiksi alvien, korkojen, lainojen ja tilastollisten tunnuslukujen osalta päästään vaaditulle tasolle? Pohdittavaa riittää siinäkin, miten oikeastaan lähes millä tahansa alalla käsitellään mielekkäästi kemian pakollisissa osaamistavoitteissa mainitut ainemäärä- ja pitoisuuslaskut tai matematiikan valinnaisissa osaamistavoitteissa mainitut eksponenttiyhtälö, keskihajonta ja diskreetin jakauman odotusarvo. Kun lisäksi huomioidaan reformissa korostetut yksilölliset oppimispolut (opiskelija hankkii ja osoittaa vain puuttuvan osaamisen), opettajalta vaaditaan melko monipuolista osaamista. Tämä onkin mielestäni ammatillisessa koulutuksessa opettamisen suola: opettajan tulee pystyä sitomaan teoreettinen matemaattinen sisältö arki- ja työelämään useiden eri alojen näkökulmasta ja lisäksi huomioimaan kunkin opiskelijan lähtötaso ja eriyttämään opetustaan sen mukaisesti.

Ammatillinen koulutus ja sen kehittäminen ovat itselleni intohimo. Olen ensimmäisestä ammatillisen koulutuksen parissa tekemästäni työrupeamasta lähtien kokenut, että ammatillisen koulutuksen tulisi näkyä nykyistä paremmin esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa ja aineenopettajakoulutuksessa. Ensimmäistä tavoitetta edistän tekemällä ammatilliseen koulutukseen liittyvää väitöstutkimusta. Tänä lukuvuonna olen päässyt vaikuttamaan konkreettisesti myös toiseen tavoitteeseen, sillä olen työskennellyt sivutoimisesti opettajankouluttajana. Pidin syksyllä opettajaopiskelijoilleni opetuskerran teemalla ”Matemaattisten aineiden opettajana ammatillisella toisella asteella”. Aluksi perehdyimme ammatillisen koulutuksen keskeisiin käsitteisiin (perustutkinto, ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto, tutkinnon perusteet, yhteiset tutkinnon osat eli ytot, osaamistavoitteet, geneeriset arviointikriteerit, HOKS, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, työpaikalla tapahtuva oppiminen, vuosityöaika jne.) – usein tuoreelle amisopettajalle haasteita aiheuttavat juuri käsitteet, jotka eivät ole omalta koulutuspolulta tuttuja. Tämän jälkeen opiskelijat tutustuivat pienryhmissä matematiikan, fysiikan tai kemian osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Opiskelijat olivat innoissaan ammatilliseen koulutukseen liittyvästä opetuskerrasta, aihe oli monelle uusi. Ilahduin kovasti, kun yksi opiskelijoista nyt vielä keväällä kertoi tehneensä ammatillisessa oppilaitoksessa sekä laajentavan harjoittelunsa että sijaisuuksia.

Palaan vielä tämän kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen: ”Miten varmistetaan, että ammatillisen koulutuksen opetustehtäviin saadaan riittävästi kelpoisia malu-osaajia?” Tässä joitakin ehdotuksia:

  • Otetaan ammatillinen koulutus osaksi opettajan pedagogisia opintoja siinä missä peruskoulu ja lukiokin.
  • Käydään me ammatillisessa koulutuksessa työskentelevät yto-opettajat vielä nykyistä aktiivisemmin esittelemässä työtämme aineenopettajaopiskelijoille.
  • Otetaan aineenopettajaopiskelijoita syventävään harjoitteluun ammatillisiin oppilaitoksiin ja tarjotaan graduaiheita. (Voit tutustua matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajaksi alkuvuodesta valmistuneen Emmi Kivivuoren ajatuksiin eRiveriassa tehdystä opetusharjoittelusta tästä ja ammatillisen koulutuksen matematiikan verkko-opetukseen liittyvästä gradututkimuksesta tästä.)
  • Pidetään huolta, että opettajien on hyvä työskennellä ammatillisessa koulutuksessa. Perehdytetään uudet opettajat huolella ja otetaan heidät osaksi työyhteisöä. Sitoutetaan osaajat taloon esimerkiksi lehtorin viroilla, kuten Riveria vastikään teki.
  • Ja ennen kaikkea: Tunnustetaan yhteisten tutkinnon osien, kuten matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen merkitys opiskelijan tulevien työtehtävien, mahdollisten jatko-opintojen ja muun arkielämän näkökulmasta! Ytot eivät ole vain pakollinen paha, vaan tarjoavat opiskelijalle tärkeää pääomaa. Siksi ytoja opettamaan tarvitaan osaajia myös tulevaisuudessa!

Kirjoittaja työskenteli tämän lukuvuoden sivutoimisena tuntiopettajana (fysiikan ja kemian didaktiikka) Tampereen yliopistossa.

Sanni Suominen

Sanni Suominen

Verkko-opettaja, matemaattiset aineet
Verkko-opetuksen kehittämisen ja toteutuksen vastaava
eRiveria